In today s increasingly competitive and global economy, many claim that entrepreneurial attitudes and behavior are paramount for established firms to grow and survive. To deal with these demanding business environments, academic discussions have emphasized the status of corporate entrepreneurship (CE) as a legitimate and self-evident strategy that firms must adopt. In underscoring the hegemony of firm-level CE strategies, however, the dominant functionalist research paradigm of CE has neglected to explicate the evaluation and implementation of CE and the position of individual organizational actors as practitioners of CE within firms. The present dissertation therefore adopts a fundamentally different research approach to corporate entrepreneurship. By applying a micro social constructionist and interpretivist research paradigm, the study explores what kind of versions and practical applications of CE individual organizational actors as hired employees of their firms subjectively construct in the social context of their daily activities, and how their versions relate to theoretical conceptualizations of CE. The research material is drawn from individual interviews and meeting interaction recordings from three Finnish privately-owned business service firms in the metropolitan areas of Helsinki and Tampere during 2008-2011. The empirical designs make use of descriptive qualitative methods in generating and analyzing the research material. The present study highlights CE as a socially embedded phenomenon that does not unproblematically become grafted into practical firm operations or self-evidently fit into established organizational arrangements. The study indicates that CE is a concrete, observable phenomenon in organizations, not merely an abstract characteristic of firms or a behavioral concept that produces change and growth in isolation. Instead, CE is a process that individual organizational actors collectively bring about and shape in their everyday organizational interaction. Organizational actors jointly negotiate contextually sensitive and target-specific practical applications of CE, and establish intra- and inter-firm relationships that are necessary to sustain long-term economic behavior. However, not all negotiations necessarily lead to a uniform commitment to these applications. This dissertation further suggests that CE cannot be regarded as a permanent characteristic of firms, but is instead a process that requires continuous maintenance. The nature and practices of CE must be updated and renewed regularly as contexts and target groups in the firm s business environment change. Organizations can support the position of individual actors in actualizing these efforts through proactiveness that invites collaboration. However, institutional problems in implementing CE may emerge if top management permits internal competitive aggressiveness and the related short-term maximization of profits to undermine the ability of organizational actors to fully realize their entrepreneurial potential. This study presents a new, alternative perspective of entrepreneurship in the corporate setting by painting a context-specific, relational, and socially embedded picture of CE. Because CE is also a subtle communicative phenomenon between organizational actors and those in the market, the long-term maintenance of these relationships may critically contribute to how successfully firms are eventually able to legitimize and institutionalize CE for their benefit. Organisaatioiden ja johtamisen tutkimuksen funktionalistisessa tutkimusperinteessä yrittäjyyttä pidetään taloudellista kasvua ja toiminnan uudistamista tukevana strategiana, joka organisaatioiden täytyy omaksua selviytyäkseen kiristyvässä globaalissa kilpailussa. Yrittäjyys nähdään yritysjohdon linjaamana, koko organisaatiota ohjaavana uutta luovana, ennakoivana ja riskejä ottavana toimintana, joka valmiina mallina ongelmitta solahtaa osaksi yrityksen arjen käytäntöjä. Väitöskirja haastaa tämän yksipuolisen, yrittäjyystutkimusta edelleen hallitsevan käsitteellistämisen tavan ja soveltaa sen sijaan mikrotason sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaa tulkinnallista tutkimusotetta. Väitöskirjan neljässä osatutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten yksittäiset, organisaatioon palkkasuhteessa olevat työntekijät tulkitsevat yrittäjyyden periaatteita ja millaisia käytännön toimintatapoja he niistä rakentavat omista vastuualueistaan ja työtehtävistään käsin. Tutkimusaineisto koostuu yritysjohtajien ja myyjien yksilöhaastatteluista sekä johtoryhmän kokousäänityksistä, jotka on kerätty kolmesta pääkaupunkiseudulla ja Tampereella toimivasta, yrityspalveluita tarjoavasta yrityksestä vuosina 2008 2011. Tutkimusaineistojen analyysissä hyödynnetään laadullisen asennetutkimuksen sekä diskursiivisen ja narratiivisen psykologian tutkimusmenetelmiä. Väitöskirjatutkimuksen mukaan yrittäjyys ei tuota kasvua tai uudistumista irrallaan organisaation muusta toiminnasta, kuten funktionalistinen tutkimusperinne yleensä olettaa. Sen sijaan yrittäjyys on yksittäisten, eri ryhmiä edustavien organisaation jäsenten yhdessä aikaansaama prosessi. Yrittäjyys johdon linjaamana valmiina mallina ei siis välttämättä toteudu organisaation arjessa sellaisenaan, vaan organisaation jäsenten yhdessä tulkitsemana ja ylläpitämänä prosessina. Koska yrittäjyys syntyy ja siitä neuvotellaan organisaation vuorovaikutustilanteissa, neuvottelunvaraisuus voi myös estää yrittäjyyden toteutumisen käytännössä. Vaikka jäsenet pitäisivätkin yrittäjyyden toimintatapoja pätevinä ratkaisuina organisaationsa ongelmiin, neuvottelu ei aina johda tilanteeseen, jossa he sitoutuisivat noudattamaan näitä käytäntöjä päivittäisessä työssään. Tutkimuksen perusteella yrittäjyys ei myöskään ole organisaation pysyvä, kertaluonteisesti hankittava ominaisuus, vaan prosessi, joka vaatii jatkuvaa päivittämistä. Päivittämisen tarkoituksena on uudistaa toimintatapoja aina sen mukaan, miten tilanteet ja kohderyhmät muuttuvat organisaation toimintaympäristössä. Väitöskirjatutkimuksen valossa yrittäjyys organisaatioissa näyttäytyy sosiaalisena, kontekstiinsa sidoksissa olevana sekä sisäisiin ja ulkoisiin yhteistyösuhteisiin perustuvana prosessina, joka voi myös jäädä toteutumatta. Organisaatio voi tukea yrittäjyyden toteutumista kannustamalla jäseniään keskinäiseen yhteistyöhön. Yrittäjyyden hyötyjen saavuttaminen koko organisaation tasolla kuitenkin hankaloituu merkittävästi, jos yritysjohto sallii jäsentensä sisäisen kilpailun ja siihen liittyvän lyhytnäköisen voiton maksimoinnin tai jopa kannustaa heitä siihen. Koska pysyvien taloudellisten hyötyjen saavuttaminen perustuu toimiviin yhteistyösuhteisiin, näiden suhteiden jatkuva vaaliminen ratkaisee sen, kuinka hyvin organisaatiot lopulta onnistuvat sitouttamaan jäsenensä yrittäjyyden toimintatapojen käyttöön pitkällä aikavälillä.